Harrastusrintamalla on ollut aktiivista, vaikka blogia ei kaiken kiireen keskellä olla jaksettu päivittää ollenkaan ahkerasti. Molempien poikien agilitytreenien lisäksi käydään Eddien kanssa tokossa, joten treeni-iltoja alkaa viikossa olla kivasti. Viikonloput onkin täynnä monenlaista aktiviteettia näyttelyiden, agilitykisojen ja muun toiminnan saattelemana :)

Tokoilu on ollut positiivinen yllätys. Eddie on hirmuisen innokas pieni tokokoira, joten ei kai se ihme että emäntäkin on taas lajiin hurahtanut! Seuraamispaikka on kiva, samoin kontakti! Pikkumies tekee töitä suurella intohimolla, eikä hommat yleensä mene spanielimaiseksi hössötykseksi. Olenkin monesti miettinyt, että asuuko Eetun lurppakorvien välissä pieni paimenkoiran tempperamentti. Luoksetulo on Edin lemppariliike, vauhdikas ja jämpti :) Paikallaoloa on tehty istuen ja hyvin malttaa. Jäävistä seisomista on laitettu alulle, maahanmenoa ei vauhdista vielä voi oikein treenata kun maahanmeno on Eetusta kaikkein vaikein liike muutenkin. Ei millään voi ymmärtää että kesken touhun laitetaan maaten! ;)

Agilityssä on Lennin kanssa tehty pääasiassa pitkää rataa. Vähän vaihtelevat fiilikset on jäänyt treenien jälkeen. Hyvin L seuraa kuskin ohjeita, mutta vauhti on melko vaihtelevaa. Välillä mennään hirveetä kyytiä ja joskus ei vaan jaksa kovin lujaa rynnätä. Teknisesti jälki on tarkkaa, rimat pysyy edelleen ylhäällä ja melko notkeasti tiukatkin ohjauskuviot onnistuu :) Lenni vaatii totisesti sen, että ohjaajakin jaksaa painaa täysillä hommassa mukana.

Eetvartin kanssa agilityreeneissä täytyy löytää aivan toinen moodi päälle kuin Lennin kanssa. Pikkumies on niin tulisesti syttynyt hommaan, että välillä toisten suoritusten seuraaminen on vaikeinta. Silloin meinaa mennä nimittäin hermo, ja äänijänteet on koetuksella. Koko ajan E pystyy kuitenkin paremmin hillitsemään intoansa. Ohjaajan täytyy vain pysyä kylmän rauhallisena ja hillitysti kehua hyvää käyttäytymistä. Onneksi omaan suoritukseen Eetvartti pystyy melko tyynesti keskittymään, eikä kiehu yli. Yllättäen irtoaminen suoralla on ollut vaikeinta, pieniä ohjauskuvioita on sen sijaan tullut treenailtua ilman esteitäkin ja niihin E lähtee erinomaisesti mukaan. Kivasti ohjautuva lurppakorva!

Lisää päivityksiä viikonlopun näyttelystä ja muusta tulossa pian, kunhan saan kuviakin ladattua koneelta vuodatukseen.