Pikkumiehen kanssa ollaan treenattu niin tokoa kuin agilityäkin. Melko sopivalla tahdilla olen mielestäni malttanut edetä ja agia sais usemminkin käydä treenimässä. Kahden koiran ohjatut treenit, ja toisen kanssa vielä kahden lajin harrastaminen vie kuitenkin melko lailla aikaa, eikä enempäänsä ehdi. Mihinpä meillä hirvee kiire oliskaan edetä :) Eddie muutti meille viisi kuukautta sitten ja tärkeimpinä päämäärinä näille ensi kuukausille on ollut aivan muut seikat kuin lajiosaamisen huima kehitys.

Tokossa päättyi juuri spanielikerhon kurssi. Eetuli on tosi motivoitunut tokohommiinkin, ja alunperin agilityn tueksi aloitetut tottispuuhat on innostanut myös emäntää lajista enemmänkin. Tulevaisuus näyttää kuinka paljon tokopuoleen aikaa jää panostaa. Tärkeitä kursseja nämä on ollut muutenkin ja Eddien taustat huomioon ottaen ollaan edistytty valtavan paljon. Yhteistyö on ihan mallikasta ja pystyn luottamaan koiraan. Paikallaolosta on kehittynyt varma, luoksetulo on todella vauhdikas ja mielekästä Eetulle, häiriön sieto kasvaa koko ajan suurin harppauksin, lelupalkkaus toimii tokohommissakin jne. Kiihtymään tuon koiran saa hetkessä, mutta toisaalta rauhoittavat signaalit saa virettä ihan hyvin alaskin päin. Muiden koirakoiden tekemät luoksetuloharjoitukset saa vielä kiehumaan, ja agilityssä tämä kiehuminen näkyy erityisen hyvin toisten mennessä putkeen....

Agilityssä suurin kehitys on ollut kärsivällisyyden kehittyminen. Koko ajan Eddie malttaa paremmin odottaa omaa vuoroaan, kiihtyy sopivasti mutta keskittyy omaan tekemiseen täysillä. Välillä toki menee kaahaamiseksikin, mutta se nyt sallittakoon vuoden ikäiselle springeriurokselle ;) Juniorivalmennuksessa ollaan tehty tosi haastaviakin ohjauskuvioita, ja haastavaa se onkin ollut. Pitää muistaa vääntää rautalangasta, kun koira ei voi osata sellaista mitä ei ole ennen vielä opetettu. Ohjaajan täytyy todella ohjata, ei vain olettaa. Takaaleikkauksia, pakkovalsseja, persjättöjä, poispäinkääntöjä, sylkkäreitä... Kaikenlaista on jo tehty. Teknisesti vaikeinta on ollut poispäinkäännökset ja mua kohti hyppääminen jos olen kaukana vastaanottamassa. Tulee kiire kun emäntä on jo kaukana...

Pääosin pikkumiehen elämä on kuitenkin syömistä, leikkimistä, lenkkeilyä, nukkumista ja arkitottelevaisuutta. Säännöistä pidetään kiinni ja koirat näyttää onnellisilta. Lennin kanssa jaetaan kaikki nukkumispaikoista yhteisiin leluihin, kunhan ruoka-aikaan pysytään omilla kupeilla :)